perjantai 21. kesäkuuta 2013

Matkalla kotiin

Tällä morsiammella alkaa juurikin NYT kesäloman toinen puolisko.

Kaaso Jossun kanssa hypätäänkin nyt seitsemältä junaan ja kolmen (3!!!) vaihdon jälkeen ollaan iltapäivällä kotona Kajaanissa. Jossu suuntaakin ystäviemme kanssa mökille Sotkamoon ja illalla juhannustansseihin Naapurinvaaralle, kun taas minä hyppään kaaso Saran kyytiin ja toisella porukalla Peten porukoitten mökille Ristijärvelle. Pete murunen se jää kotiin tienaamaan rahaa ja näemmekin vasta reilu kahden viikon päästä, kun palailen takaisin etelään. Onneksi hän sai vanhempansa seurakseen kaupunkijuhannukseen, niin ei tarvitse ihan yksin kotosalla törötellä.

täältä


Juhannuksen jälkeen onkin suuntana Kajaani ja majoitun rakkaan siskoni perheen luokse pariksi viikkoa. Ohjelmassa siskon tyttöjen kanssa touhuamista, remonttia, kavereiden kanssa pitkiä iltoja terasseilla ja tietenkin muiden sukulaisten kanssa oleilua.


Mutta pitemmittä puheitta, ihanaa Juhannusta ja kesää kaikille! Blogi saattaa kokea tilapäisen hiljentymisen, sillä en tiedä miten ahkerasti kerkeän päivitellä kuulumisia, kun on rakkaita ja läheisiä ihmisiä niin paljon ympärillä.


täältä





P.S. Tärkein meinasi unohtua nimittäin joko-joko-pallo! En maltakaan odottaa pääsyä Jymyn kotipeleihin Sotkamoon! Wuhuuuuu! Komeita ja jänteviä miehiä, jännitystä, räjähtävyyttä, tunteita ja nostalgiaa! <3



torstai 20. kesäkuuta 2013

Pappikin sai kahvia juodakseen

Ja eka sähköposti mahdolliselle papille laitettu aiemmin päivällä!

Meillä on toiveena mahdollisimman rento ja saman henkinen pappi kuin me itsekin.

Joku saattaa jo ehkä arvata kelle maili kopsahti, mutta pidetään se salaisuutena vielä.

täältä


No sähköpostiinhan kolahti vastaus. Ei ihan sellainen, kun oletin. Pappi nimittäin vastasi, että:


"Eiköhän se onnistu..." Ei mitään muuta. Ei "hei" tai "terveisin"... Mitähän tästä tulee :D Ihanaa!


Tänään oli ihana päivä, sillä sain kaaso Jossun meille yökylään. Itse tosin lähden ihan kohta yövuoroon, mutta aamulla hypätään yhdessä junaan kohti Kainuun korpisia metsiä. Herätessä päivällä oli myös appivanhemmat meillä kahvilla, sillä olivat juuri pohjoisesta karauttaneet etelään lomalle. <3


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kampaus mietintää tuleviin kuvauksiin

Mä oon ihan käsi tämmösissä visuaalisissa jutuissa.
En varmasti pääse mihinkään tulokseen, että millaisen kampauksen haluan save the date-kuvauksiin.

Katselin Bond tyttöjen kampauksia ja sitten ihan vain hääkampauksia netistä.
Kyllä ne Bond tyttöjen kampaukset nousi edukseen... Jo teemaakin ajatellen.

täältä


täältä



täältä


täältä

Tuollainen auki oleva oli ensin suunnitteilla, mutta nyt kun katson kuvia alkaa nutturatkin näyttää hyvältä. Ninkan valmistama hiuskoru vain sopii mielestäni paremmin aukinaisiin... Kiinnitysmekanismin puolesta siis.

Mitä mieltä te olette? ehdotuksia tyylistä otetaan vastaan :)

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Arkeen paluu ja morsian miitti

Huh, kun osaa olla pieni ihminen taas pihalla töissä. Parin viikon loma teki tehtävänsä vaikka silmäpussit vain kasvoi lomalla (?!) ja vyötärö kerrytti muutamat lisä sentit. No huu keers, kun on kesä ja (muutaman päivän päästä taas) loma? En minä ainakaan ;)

Tänään (muille siis eilen, mutta yön valvonneena mulle vielä tänään) oli siis morsianten miitti joka sai hirmuisesti kannatusta, kiinnostusta ja hyväksyviä nyökytyksiä tässä taannoin. Oletettavaa oli ettei monet pääse, sillä kyhäsimme tapaamisen varsin lyhyellä varoitusajalla.

Treffasimme tosiaan klo 17.30 (allekirjoittanut tyylikkäästi myöhässä, kröhm) rautatieasemalla ja hetken aikaa pyörittiin ympyrää ja pohdittiin minne mentäisiin istumaan ja onkohan mahdollisesti muita vielä tulossa matkaan. Todettiin, että sen verran ahkeraan on puhelinnumeroita vaihdeltu, että myöhäiset tulijatkin osaavat yhteyttä meihin tarvittaessa ottaa ja viiden koplana sitten suunnattiin kohti Kluuvin kauppakeskusta.

Matkalla rupateltiin hieman ja kuin taikaiskusta Palomiehen morsian-blogista tuttu tuore aviomies oli työkeikalla edessämme. Siinä sitten naureskeltiin, että mikä loistava aloitus miitille!

Mentiinkin sitten Kluuvin yläkertaan ja muutamat otti viiniä muiden tyytyessä holittomiin vaihtoehtoihin ja ei kun juoruamaan. Meitä oli siis paikalla minun lisäkseni Siempre tuyo-blogin Maiski, Elokuiset häät-blogin Anni, Oh So Lovely-blogin Unns ja White & Knight-blogin Pauliina.

Juteltiin aika lailla kaikesta maan ja taivaan välillä. Välillä käsiteltiin muita aiheita aika runsaallakin kädellä, mikä on myös ihan tervetullutta kun opetellaan tutustumaan uusiin ihmisiin. Aikalailla samoja pelkoja, ihastuksen kohteita, kriisejä ja myös väsymystä tuntui olevan ilmassa. Oli ihana oppia tuntemaan ihmiset tekstien takaa ja onhan se aina sellainen epätodellinen tunne, kun on toisen kirjoittelua seurannut kuukausia, jopa vuosia, että ajattelee sen nyt olevan siinä, ihan tavallisena ihmisenä, niin kuin minäkin.

Kahdeksan aikaan kahvila meni kiinni ja ihan hämmästyneenä katsoin kelloa. Mihin aika oli livahtanut? Käveltiin porukalla kohti rautatieasemaa ja Mikonkadulla Anni suuntasi vielä kaupungille viime hetken kirjekuoriostoksille meidän muiden jatkaessa matkaa. Muut morsmaikut jatkoivat vielä matkaansa Elielin suuntaan minun lähtiessä kiireen vilkkaa kohti Tikkurilaa. Matkalla laitoin Petelle viestiä, että voisiko hän laittaa ruuan jo tulemaan sillä hirmuisella kiireellä piti vielä yöksi töihin keretä.

Tuhannet kiitokset Pauliina, Maiski, Anni ja Unns! <3 Oli ihana tavata ja fiilistellä hääjutuissa!
Miitti sai tosiaan valtavasti kannatusta ja jos jotakuta jäi harmittamaan, ettei kerennyt meidän matkaan niin ei hätää! Syyskuussa on Häägalleria Best Western Premier Hotel Katajanokalla ja tämä morsian on suuntaamassa myös sinne. Ei kun uutta miittiä pystyyn ;)

TÄMÄ ON MUUTEN BLOGINI 100 POSTAUS! WAU!

Kiitos teille kaikille jotka jaksatte lukea jorinoitani, teidän takia bloggaaminen on ihanaa ja teidän takia sitä jaksaa inspiroitua aina uusista jutuista <3

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Ihana Gdansk


Huhuu, nyt ollaan takaisin kotona ja viikon tauon jälkeen taas koneen äärellä. Oli muuten virkistävää olla erossa blogista, hääjutuista, facebookista ja vain nauttia läheisten seurasta ja tietenkin juoda aamusta iltaan olutta. Puola ja Gdansk oli mitä ihanimpia, suosittelen kaikille lämpimästi! Aivan mieletön loma oli <3

Lähdettiin tosiaan maanatai aamuna kohti Kampin linja-autoasemaa ja Turkua. Gdanskiin ei tosiaan enää tehdä lentoja Helsingistä niin siksi suunnattiin reissuun Turun kautta. Sara ja Mikko lähtivät jo aamuvarhaisella ajelemaan Kainuusta kohti Turkua. Samalla saatiin ihana tekosyy treffata toista kaasoani Jossua, jonka luokse Peten kanssa suunnattiinkin yöksi ennen tiistain lentoa.




Turussa käytiin eka nakkaamassa kamat Jossulle ja suunnattiin keskustaan Jossa Sara ja Mikko jo odotteli meitä. Juotiin yhdet Rennossa, käytiin vaihtaa rahaa Forexissa ja ei kun Rossoon syömään ja sen jälkeen sateessa tassuteltiin jokilaivoille.



Kumottiin yhdet jos toiset juomat ennen kuin Sara ja Mikko suuntasi hotellille nukkumaan ja minä, Jossu ja Pete Jossun residenssiin. Aamulla aikaisin ylös ja jännittämään tulevaa lentoa. Minulla nimittäin on tässä vuoden sisällä tullut jonkinasteinen lentopelko(taitaa olla ihan yleinen kuolemanpelko sanoi Pete tässä taannoin). En meinannut unta saada millään, kun sydän hakkasi rinnassa ja mietin kaikkia eri vaihtoehtoja miten lentokone voikaan tuhoutua ilmassa tai mikä mennä vikaan nousussa tai laskussa. No Jossu aamulla varoitteli sitten Turun lentokentän 2 terminaalista etukäteen. En meinannut uskoa, kun hän sanoi, että terminaali on kuin entinen navetta. No paikanpäällä väri lähti kasvoiltani, kun tuijotin rämää rakennusta joka muistutti teollisuushallia...


Juotiin pikaisesti oluet ja tunnin lennon jälkeen oltiinkin jo Puolassa. Wuhuu, Victory!


Harhailtiin ensin lentokentällä, sillä minulla oli netistä napatut ohjeet paikallisbusseista sekä nopeammasta lentokenttäbussista. No nopeampaa bussia ei löydetty ja paikallisbussi 210 kuskille, kun koitettiin 20 slotin seteliä tyrkyttää maksuksi meistä neljästä niin ei auttanut kuin hypätä bussista ulos. Liian iso raha nimittäin. Tassuteltiin takaisin kentälle, ostettiin bussiliput (3 slotia per nenä), otettiin kunnollinen kartta ja takaisin bussipysäkille. Samalla saatiin kuulla, että netissä kovasti hehkutettu nopeampi Airportbus piti varata etukäteen jos sellaiseen mieli mennä. Taksia ei otettu vaikka se halpa olikin (60 slotia) päätettiin kokeilla ensin Gdanskin julkista liikennettä ja hädässä turvautua sitten takseihin. Vihdoin 210 tuli ja päästiin aloittamaan reilu kolmenkymmenen minuutin bussimatka päärautatieasemalle, jonka jälkeen minä toimin kartturina, kun koitettiin suunnistaa hotellille.



Hotelli oli muuten aivan nappivalinta. Siis uskomattoman kaunis ja kodikas. Huoneet oli tosi tilavia ja minun ja Peten huoneessa oli lisäksi vielä viistoon laskeutuva katto. Respan henkilökunta oli todella ystävällistä ja jos heiltä kysyit neuvoa niin he kävelivät tiskin takaa asiakkaan viereen kertomaan vastaukset kysymyksiin. Lisäksi check-inissä istuttiin pöydän ääreen, kuin pankissa konsanaan :D



Hotellilta oli todella helppo kävellä Gdanskin vanhaan kaupunkiin. Myöskin meidän ekaksi kaavailtu majoitusvaihtoehto Hilton oli aivan hotellimme läheisyydessä. Kun oltiin hieman siisteydytty niin oli aika lähteä tarkastelemaan lähemmin Gdanskin vanhaan kaupunkia.


Loppu päivä menikin syöden, juoden ja ihastellen. Aika päästään pyörällä sitä aina on loman ekat päivät. Vie niin paljon voimia matkustaminen, jännittäminen ja kaikki uudet alueet, ihmiset ja nähtävyydet.




Oli muuten Puolassa halpaa! 1 sloti oli noin 0,23€ ja puolentoistalitran olutkannu maksoi keskimäärin 20 slotia. Ruoka-annoksetkin pyöri siinä 15-30 slotin paikkeilla ja jos halusi oikein törsätä ruokailuun niin joutui pulittamaan 30-100 slotia. Tuo 100 slotia (23€) oli kyllä ihan överi hinta jo, että varmasti sai laatua. ;D

Satama alue oli kaunis merirosvolaivoineen, lukuisine ravintoloineen sekä keskiaikaisine nostokurkineen.



Käytiin muuten pällistelemässä Hilttoniakin, kun se kerta sataman päässä oli. Hienolta ja modernilta se näytti. Ei kuitenkaan tippaakaan kaduta hotellin vaihto Best Western Bonum Gdanskiksi <3


Ja sitten vain keskityttiin olennaiseen eli halpojen juomien nauttimiseen...



Juotiin aina parit yhdessä ja sitten uuteen ravintolaan. Paljoa ei tarvinnut kävellä, että löysi uuden kuppilan sillä niitä oli varmaan satoja koko vanhan kaupungin alueella. Vieri vieressä toinen toistaan herkullisemman näköisiä drinkkejä tarjolla ja vielä edullisempaa olutta sai hanasta.



Seuraavana aamuna herättiin aivan liian aikaisin ja kipaistiin hotellin aamiaiselle. Sitten suunnattiin respaan kysymään ohjeita, että miten pääsemme Stutthofiin, eli Puolan vanhimmalle keskitysleirille. Bussilipun hinta olisi ollut 10 slotia per nassu, mutta jotenkin mukavuussyistä päädyimme taksiin. Bussimatka olisi kestänyt 1,5-2 tuntia per suunta ja oli niin uskomattoman kaunis ja kuuma päivä ettei haluttu sitä viettää ainoastaan bussissa istuen. Lisäksi taksikuski jäi odottamaan Stutthofin parkkipaikalle siksi aikaa, kun me kierrettiin keskitysleiriä. Sovittiin respan kanssa, että hinta on 400 slotia yhteensä, ei enempää eikä vähempää (94,50€). Kyllä hinta ensin hirvitti, mutta  se jaettuna neljällä plus että mikä aika määrä säästettiinkään! Lisäksi ei tarvinnut etsiä bussipysäkkiä ja Stutthofiin meni busseja ainoastaan 1-2 tunnin välein. Näin selvittiin koko Stutthofin reissusta sellaisessa 3,5 tunnissa.


Lisäksi oli oma elämyksensä tuo Puolalaisten taksikuskien liikennekäyttäytyminen. Sara taisi jossain vaiheessa takaisin tullessa todeta, että todennaköisesti kuollaan nyt täällä taksin kyydissä, kuin paluumatkalla lentokoneessa. Kuski ajoi takaisintulomatkan puolet nopeampaa ja koitin tuijotella vaihtuvia maisemia nopeusmittarin sijaan. Leirille mentävä tie, oli todella kapeaa maalaistietä useamman kilometrin ajan ennnen motaria ja kuski posotteli sitä menemään 130km/h kun mennessä vauhtia oli 60km/h. Kertoi hieman siitäkin, että oltiin oltu leirillä tunti liian kauan (ei meille oltu kerrottu mitään aikamäärää, niin kierrettiin rauhassa kaikki jutut läpi).

Stutthofin kyltin jo häämöttäessä meni minulla kylmät väreet selkäpiitä pitkin. Alkoi jännittämään, pelottamaan ja surettamaan. Portit on hurjan mahtipontiset ja rauniot siintivät horisontissa. Leiri vaatisi oman postauksensa jo ihan vain sen takia, että otin siellä yli 500 kuvaa ja kiertely oli kyllä koko taksimatkan rahan arvoista, mutta koitan tiivistää asiat mahdollisimman pieneen tilaan ja valitsen vain muutamia kuvia.



Stutthofin kuvista muuten huomaa hyvin, ettei tämmösille hobiteille saisi laittaa päälle a. capreja b. tuubitoppeja. Näytän entisestään lihavammalta ja lyhyemmältä! (virhe)

Pääporteilta tosiaan katseltiiin ensin karttaa ja mietittiin otetaanko maksullista kierrosta, mutta päädyttiin sitten ettei oteta. Englanninkielentaitoisia kuitenkin ollaan kaikki ja oletettiin, että päästään katsomaan toisenmaailmansodan aikaista leffaa ensin ennen keskitysleirialueelle astumista. No tietenkin leffateatteri oli juuri kiinni klo 12-15 ja me oltiin leirillä klo 11.30 (eli se oli jo Puolalaisten mielestä klo 12). Ei muuta kuin ens kerralla pitää katsoa ennen keskitysleirille menoa, että varmasti on leffatkin auki.
(Alhaalla olevassa kuvassa on Natsien päämajan edestä kuvattuna museon portit ja vartijoiden talo)

 Jos ei olisi ollut niin kaunis sää, niin varmasti olisi vielä pahemmalta kaikki kuvat ja paikat tuntuneet, mutta otimme samalla aurinkoa, nauroimme ja kiersimme museota mielenkiinnolla eikä niinkään tippa linssissä kauhistellen. Karmiva paikka se kyllä oli ja useaan otteeseen totesin, että "Miettikää, kun ne on täällä tämmösellä helteellä tehny töitä? Entäpä talvella, kun ei oo vaatteitakaan kunnolla ollu?" Kyllä uhrilukuja katsellessa veti aina hiljaiseksi Kainuun tytönkin. Tai katsellessa kuvia, joissa uhreja teloitettiin samoissa paikoissa missä itse seisoi...

Ensimmäinen rakennus missä kävimme oli Natsien päämajan takana ennen leirin kuuluisista porteista sisään astumista. Sienne oli koottuna mm. 5000 kenkäparit, karttoja, historiaa sekä rakennettu uudestaan eristyssellejä.







Seuraavaksi oli vihdoin vuorossa ne kuuluisat portit... "Death Gate"







Porttien sisäpuolelta avautui suuri näkymä joka jatkui eteenpäin kilometrin verran. Porttien välittömässä läheisyydessä oli jo niin paljon nähtävää, että kamera räpsyen kierrettiin tunnin verran yläpuolella näkyvien kuvien kahta rakennusta.



"Death Gate"



leirin näkymät aidan takaa


vakavana



Tässä kohtaa on pakko kertoa, että Stutthofin ensimmäiset rakennukset eivät antaneet meille paljoa. Syynä siihen on ainoastaan se, että kaikki historialliset selitykset on puolaksi. Ei ole paljoa turistia mietitty tai sitten on vain oletettu, että turistit aina ostavat audiokierroksen tai vastaavan. Osa jutuista oli saksaksi, joten pystyi edes hieman huonolla saksankielentaidolla päättelemään missä mennään. Kuvat tietysti kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta taloissa saattoi olla huone tolkulla vain tekstiä ja taidetta, joten aika nopsaan käveltiin eka talo läpi. Ylemmässä kuvassa näkyvä talo Saran taustalla taas sitten antoi paljon enemmän sillä siellä oli ihan autenttiset nukkumatilat, suihkut, sairaalat... Sekä tekstiä myös englanniksi!



Alla olevat kuvat on leirin ensimmäisen osion pihalta ja toisen osion pihalta ensimmäiseen kuvattuna. Kävelimme hieman ristiin rastiin tuota aluetta, joten palasimme takaisin taloille, kun ensin kävimme lukemassa hieman kylttejä ja historiaa.





Death Gate leirin ensimmäisen osion perältä katsottuna

jonossa mennään...



Vankien vessat ja kylppärit


Sairaanhoitohuone. Vangit pelkäsivät mennä sairaalaan sillä 90% niistä, jotka meni sairaalahuoneeseen, eivät koskaan tulleet takaisin.

seikkailtiin sänkyjen välissä ja katseltiin vaatteita.

Suomalaisiakin vankeja leirillä on ollut...

Seuraavaksi suunnattiinkin krematorioihin...










Krematorioista siirryttiinkin takapihalle, josta löytyi uusi entiselle paikalleen asennettu hirttopuu. Sen vieressä menivät ihastuttavat junaraiteet ja pienen pieni juna. Juna oli kuitenkin kuoleman juna, sillä siinä oli ollut raiteilla kulkeva kaasukammio. Sairaat juutalaisnaiset oli kaasutettu junaan ja törkätty sitten krematorioihin. Hirttopuu oli siksi krematorion takana, ettei muut vangit näkisi mestauksia, mutta kuten alemmista kuvista näkyy, oli hirttopuu sijoitettu aivan leirin viereen... 






Krematoriolta matka jatkui muistomerkeille ja uudelle puolelle jonka natsit tuhosivat täysin. Siitä on jäljellä enää uudelleen pystytetyt kivijalat entisten muistolle.





BatKorppu




                                      


Nämä rakennukset olivat myös Stutthofin aluetta, mutta sinne ei ollut pääsyä



uuden leirin talojen paikat
Leirin ensimmäinen osio uudesta leiristä katsottuna


Stutthofin uuden leirin portit 


Siinäpä oli hyvin pikainen, sekava ja pintapuolinen raapaisu Puolan ensimmäisestä keskitysleiristä Stutthofista. Taksilla suhauteltiin tosiaan jäätävää vauhtia takaisin Gdanskiin ja käytiin hieman lyömässä meikkiä naamaan, hakemassa lisää valuuttaa ja suunnattiin junalla aurinkorannikkojen luvattuun kaupunkiin eli Gdanskin viereen Sopotiin.



Käytiin ensin oluella ja ihasteltiin tuulista kaupunkia. Hinnat olivat hieman kalliimmat kuin Gdanskissa niin ruuan kuin juomankin suhteen ja yllättävää kyllä, oli myös kielitaito ravintoloissa tarjoilijoilla huonompaa. Yökerhojen, iltaelämän ja auringonoton ympärille kiertyy Sopotin tunnelma.



Sopotissa on myös Euroopan pisin laituri Molo. Sitähän piti ihan käydä ihmettelemässä. Lippu laiturille maksoi 7slotia / naama ja laiturin päässä oli pieni ravintola, joka oli yllättävää kyllä halvempi kuin rannalla olevat.







Laiturin päässä olevassa ravintolassa Pete sai ihalijoita <3 Kaksi Irkku tyttöä Johanna ja Cara olivat viettämässä ystäviensä kanssa aikas kosteeta lomaa Gdanskissa. Tytöt olivat oksennuskännissä jo meidän päästyämme laiturin nokkaan ja aikamoista tahtia juomapelejä he vetivät. Ja lauloivat ja joivat ja lauloivat. Kun tytöt sitten huomasivat meidät ja Peten niin johan kävi kuhina :D Haluttiin koskea kasvoja ja hiuksia ja kysellä ja paijata.. Awws..





Rantaan, kun päästiin niin päätettiin lähetä Gdanskiin päin. Lähdettiin suunnistamaan junalle ja otettiin vielä muutamat muistokuvat niin eiköhän Cara ja Johanna päässeet yllättämään Peten ;D Tytöt vaan kirmasivat jostain huutaen ja hyökkäsivät Peten kaulaan. Wuhuu, sydäntenmurskaaja mies <3



Puolalainen junaliikenne muuten oli aikamoista selviytymistä sekin. Junalippu Gdanskista Sopotiin maksoi 4 slotia, mutta liput piti tajuta leimata laiturilla olevaan leimauslaitteeseen. Tullessa käveltiin vain junaan ja juuri ennen lähtöä hoksattiin, että muut käy laitteella. Ei kun junasta ulos, laitteelle ja takaisin junaan. Junat näyttivät muutenkin aika antiikkisilta ja neuvostoaikaisilta. Asemat olivat sen sijaan hauskoja, vaikkakin rähjäisiä. Olo oli kuin elokuvissa konsanaan.



Junan ja raiteen väliin jäi aivan hillittömän iso aukko. Kuvista ei saa niin hyvin selvää, mutta aukko oli valehtelematta semmoinen 40-50 senttiä. Junasta piti loikata ulos ja pelotti aivan sairaasti, että tippuu raiteille. Ei kyllä liikuntarajoitteisten, vanhusten tai matkatavaroiden kanssa matkustavien ykkösvaihtoehto...


Mentiin hetkeksi hotellille juomaan viiniä ja laittautumaan ennen kuin lähdettiin syömään. Sara, Mikko ja Pete veti myös Suomi-skaban, kun tuli puheeksi et töissä tehtiin tyttöjen kanssa yksi päivä samanlainen tietokisa Suomen kaupungeista. Kisassa piti siis vain nimetä oikeille paikoilleen mahdollisimman monta Suomen kaupunkia. Kuulostaa helpolta, mutta kyllä siellä Ivalot ja Inarit hakee hieman paikkaansa itse kullakin..



Hotellilta lähdettiin sitten syömään. Hirmuisesti ei meillä vaihtoehtoja enää ollut, sillä kello tuli juuri kymmenen ja myös Gdanskissa niin kuin Helsingissäkin monet ravintolat sulkevat keittiönsä kymmeneltä.


Päädyttiin sitten syömään koko reissun kalleimman kaavan kautta. Pihviä, jälkkäriä, viinipullo... Taisi olla samanhintainen tämä raflareissu kuin taksimatka Stutthofiin. Mutta edelleenkin, sataeuroa, kun jaetaan neljälle.... Eipä juuri mitään raflaillasta!




Ravintolasta suunnattiin vielä vanhan kaupungin ytimeen ja terassille tietenkin..




Seuraavana aamuna olikin krapula.... Kuten kuvista minun osaltani näkee. Mulla oli etukäteen Suomesta jo toukokuussa varattuna kauneushoitolaan aikoja. Minä siis halusin käydä rakennekynsihuollossa, sekä minulle ja Petelle molemmille oli varattu pedikyyriaika ja minulle vielä kampaaja leikkauksen ja värin kanssa. Krapula, vieras maa ja väsymys... 



Mutta huikea päivä oli kyllä hoitolassa. Melkein seitsemän tuntia vain makoilin ja nautin olostani. Niin ja opettelin tanskaa! :D Jostain syystä olettivat minun olevan tanskalainen ja en viitsinyt alkaa tätä korjaamaan niin sain pinon tanskalaisia Elle-lehtiä eteeni kampaajalla. Noh hyvinhän sitä ymmärsi tällä olemattomalla ruotsinkielellä ja mitä ei ymmärtänyt, niin ei haitannut...




Olin kyllä tyytyväinen lopputuloksiin, vaikka kynsihuolto oli aika villikokemus. Olen Suomessa tottunut siihen, että kynnet huolletaan koneellisesti. Tuolla kaikki geelit ja akryllit irroitettiin pinsetein pois ja en ollut ihan varma sattuuko se vai tuntuu vain epämiellyttävältä. Kynsiteknikko ei käyttänyt missään apuna konetta vaan kaikki tehtiin käsin, hiki vain virtasi ladyllä, kun meikän kynsiä viilaili. Kampaajalla myöskin piti viimeisimmät leikkaukset tehdä seisaaltaan :D Sekin aiheutti hieman hämmennystä meikäläisessä. Pedikyyri sen sijaan oli elämäni paras! Olin unen ja valveen rajamailla, lilluin vain aaltojen päällä ja tunti meni kuin transsissa.
Suosittelen siis erittäin lämpimästi Jacques Andren palveluita, jos Gdanskiin on menossa!



Varmasti kauneushoitoja olisi saanut halvemmallakin, mutta halusin itse varata etukäteen luotettavan näköisen firman. Hirmuinen kuhina siellä kävi ja oli todella kauniit tilat. Kaksi pedikyyriä, kynsihuolto, väri, leikkaus, tehokosteutushoito oli kaikki yhteensä 670 slotia eli 158€. Tuolla hinnalla käyn yleensä Helsingissä pelkällä kampaajalla! Mitä tykkäätte lopputuloksesta? Tukka kyllä lyheni hieman liikaa, mutta voipahan taas kasvattaa.


Illalla lähdetiin taas ihmettelemään kaupunkia. Välissä piti ottaa hieman välikuolemaa, viiniä ja olutta, että jaksaa varamsti lähteä kiertelemään.




Saran kamerasta löytyi myös minusta ja Petestä yhteiskuvia. :D



Nähtiin muuten siinä istuessa, kun hääpari tuli kuvaajineen ottamaan valokuvia Gdanskin kaupungin yössä!! 

kuvien laatu on erittäin huono, koska istuttiin kaukana ja ilman salamaa yöllä otetut kuvat kännykällä ei oo mitään parhaimpia, mutta jospa siitä käsityksen sais.

Seuraavana aamuna taaaaas hapotti. Mentiin tripadvicorin hyvien susitusten perusteella American Billy'siin aamiaiselle. VIRHE! Kallis, annokset ei olleet sitä mitä luvattiin vaikka kolmesti varmistin, että tuleehan mulle leipä eikä munakas niin johan oli munakasta pöydässä. Voi luoja... Nooo, ei annettu sen häiritä vaan kiltisti vedettiin massuihin munakkaat ja muut härpäkkeet.


Aamiaisen jälkeen lähdettiin shoppailemaan yhteen Gdanskin suurimmista ostoskeskuksista Madisoniin
Madisonissa oli kymmeniä liikkeitä ja niistä meille tutuimmat tietenkin Vero Moda ja Stradivarius. Eiköhän meillä  vierähtänyt kauppakeskuksessa sellaiset neljä tuntia ja pojat eivät olleet shoppauspäivästä niin innoissaan. Itse löysin muutamat tuliaiset siskon lapsille ja itselleni vain laukun. Sara taas shoppasi täysin tunteella ja uusi koko vaatevarastonsa. 


Shoppailun jälkeen käytiin viemässä ostokset hotellille ja suunnattiin vielä viimeisinä Puolan hetkinä maailman suurimpaan tiilestä muurattuun kirkoon eli Mariankirkkoon, jota olimme ainoastaan ulkoapäin ihastelleet. Se kuuluu Euroopan suurimpiin kirkkoihin ja korkeutta sillä on 105metriä.


Ja taas syömään... Mistäköhän ne kuusi ylimääräistä painokiloa oikein tarttuikaan reissulla matkaan? Johtuiskohan kaikesta tuosta syömisestä ja oluen kittauksesta?! Ei kai! :D


Jälkkärille mentiin aivan ihastuttavaan pieneen jälkkäripaikkaan, jossa sai valita kymmenistä eri vaihtoehdoista jälkiruokansa. Otettiin kaikki erilaiset alkoholilliset jälkkärikahvit ja lisäksi pojat otti omenapiirakkaa, minä jätskiä ja Sara tais ottaa jotain mansikkaunelmaa. Slurps.


Pete joi myös elämänsä ensimmäisen banaanioluen ja ilmeitä kyllä vahattiin koko poppoon voimin. Olut ja banaani siis tuikattiin blenderiin ja sekaisin niin saatiin olutpirtelö, joka maistui kypsältä banaanilta. 


Viimeisenä mentiin vielä johonkin cocktail-baariin jossa oli itsepalvelu. Tämän olisi pitänyt olla jo hälyttävää sillä tiskillä viimeistään selvisi, että oli suurin pettymys koko reissulle tämä baari. Alla olevasta kuvasarjasta ensimmäinen kuva on otettu aiemmassa paikassa ja kuvassa siis Pina Colada. Alla olevassa kuvasarjassa siis "Pina Colada" joka maistui enemmänkin likööriltä ja oli aikamoisen työn takana, että sen sai alas kiskottua.




Olikin aika lähteä näiden viimeisten drinkkien jälkeen takaisin hotellille, sillä aamulla oli viideltä jo herätys. Meillä lähti lento hieman ennen kymmentä, mutta paikallisbussit eivät kulkeneet lauantaisin niin hyvin kentälle aamutuimaan, niin jouduimme reilu pari tuntia ennen koneen lähtöä töröttämään jo asemissa.

Viimeiset tunnelmat ja hetket Gdanskin rautatieasemalta, jossa odottelimme bussia...


Lentokenttä oli tosiaan huikean hieno, verrattuna Turun Terminaali 2:seen...


Ei muuta kuin tax freen kautta odottelemaan meidän konetta. Mehän siis lennettiin Turusta Wizz-airilla ja ei ole kyllä yhtään moitteen sanaa tuostakaan lentoyhtiöstä sanottavana minulla. 



Huh huh, kädet syyhyten oon kirjottanu tätä juttua viimeset kuus tuntia. Eihän tässä muuta, mut noitten kuvakollaasien tekeminen ja kuvien etukäteen selailu koneelta on aika aikaa vievää puuhaa. 

Kyllä sydän jäi ihan täysin Puolaan! Suosittelen siis lämpimästi ostamaan parin kympin lennot Turusta Gdanskiin, sillä meilläkin jäi viiden päivän reissulla yksi kaupunki vierestä kokonaan näkemättä! Halpaa oli, historiaa ja nähtävyyksiä yllinkyllin sekä ranta- ja yöelämää tarjolla vaikka muille jakaa.

Mutta ihanaa jos jaksoit lukea tänne asti :D Ja tästä eteenpäin ollaan taas hääjutuissa aivan varmasti ;)

Nyt äkkiä pakko lähteä suihkuun ja kohti morsian miittiä! Se joka ei ole sähköpostiaan vielä lukenut niin tänään tosiaan klo 17.30 olisi tarkoitus nähdä Rautatieaseman pääovien edessä Kaivokadun puolella. :)

Be there or be square! <3